Levyllä Pekko Käpin jouhikko ryydittää Mika Leppäsen johtaman yhtyeen entistäkin monipuolisempaa ilmaisua


Imandra löysi kolmannelle albumilleen sopivat runot Kantelettaresta

Levyllä Pekko Käpin jouhikko ryydittää Mika Leppäsen johtaman yhtyeen entistäkin monipuolisempaa ilmaisua

 

Imandra-yhtye on tarttunut uudella levyllään Kalevalan rinnakkaisteoksen Kantelettaren runoihin. Seitsemän kappaleen pienois-albumi Kanteletar julkaistaan cd:nä toukokuussa 2021 ja suoratoistopalveluissa loppukesästä 2021. Julkaisija on Alba Records.

Kanteletar on suomalainen kansanrunokokoelma, jonka ensimmäisen painoksen Elias Lönnrot julkaisi vuonna 1840. Kalevala-eepos oli ilmestynyt viisi vuotta aiemmin.

Musiikki on Imandralle jo tuttuun tapaan sekoitus laulelmallisuutta, progressiivista rockia ja vähän jazziakin, mutta näin monipuoliselta yhtye ei ole aiemmin kuulostanut. Sävellykset ovat yhtä lukuun ottamatta Leppäsen tekemiä, mutta lopullisen muotonsa ne ovat saaneet kokeneen yhtyeen käsittelyssä.

Imandra syntyi jo vuosituhannen vaihteessa, ja yhtyeen ydinjoukko on pysynyt siitä asti lähes samana: Mika Leppänen (laulu), Arto Piispanen (kosketinsoittimet), Juuso Nordlund (basso, äänitys ja tuotanto) ja Jari Yliaho (kitara). Alkuperäinen rumpali Ippe Kätkä on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilallaan soittaa nyt lukuisista kokoonpanoista etenkin Tampereen seudulla tunnettu Ville Lehtovaara.

Vierailijoista saksofonisti-klarinetisti Masa Orpana on tuttu jo aiemmilta Imandra-levyiltä. Tällä kertaa soittoon tuo aivan uusia sävyjä kolmella kappaleella esiintyvä jouhikkomestari Pekko Käppi.

Käppi pääsee vahvasti esiin heti avauskappaleessa Sortunut ääni, jossa jouhikon ärhäkkä, arkaais-psykedeelinen sointi luo vahvan kontrastin Leppäsen vakaalle kertojanäänelle. Nordlundin toistuva bassokuvio tuo mukaan fuusiojazzin kaikuja.

Seuraavaan kappaleeseen Mipä paimenten olla? siirryttäessä äänimaisema muuttuu kuin veitsellä leikaten. Masa Orpanan keväisen valoisa klarinetti vie valssin tahdissa pastoraalisiin tunnelmiin. Tämähän sopii, koska tekstissäkin puhutaan iloluontoisista paimenista, ”karjan kaitsijoista”. Vastaava tyylien kirjo leimaa koko albumia.

Päätöskappale Tehkäme iloinen ilta on sikäli erikoinen tapaus, että se on vuonna 2015 sessioiden päätteeksi soitettu, täysin vapaamuotoinen studiojami, jonka päälle Leppänen sävelsi Nordlundin kehotuksesta laulun. Tällä raidalla myös Ippe Kätkä on mukana.

Tämän improvisaation muokkaaminen lauluksi on myös syy sille, että Leppänen tuli tarttuneeksi Kantelettaren runoihin. Hän pähkäili pitkään sopivaa tekstiä, kunnes muisti joskus lueskelleensa Kanteletarta.

- Koska se kappale on freetä, siinä on jotain alkukantaista voimaa. Mietin mistä voisi löytyä samanlaisia runoja ja aloin ajatella Kanteletarta. Sieltä löytyi muutamia vaihtoehtoja, mutta päädyin tähän runoon, jossa on aika dramaattinen alku: ”Jo on mennyt mennyt vuosi, menköhön tämäki vuosi.” Ja sitten kuitenkin pidetään juhlat! Leppänen kertoo.

Kun alkuun oli päästy, ideoita alkoi syntyä muidenkin Kantelettaren tekstien pohjalta.

- Ne runot antoivat ideoita, joista sävellykset syntyivät lopulta aika helposti. Oli tärkeää, että monissa runoissa on heijastuksia luontoon, mikä luo helposti mielikuvia. Tässä ei siis ollut mitään Kantelettareen liittyvää ”kulttuuriteko-mystiikkaa”, ei lähdetty tekemään ”Kanteletar-sarjaa”, vaan runojen erilaisuus vain synnytti erilaisia kappaleita.

 

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Mika Leppänen

[email protected]

Arvostelukappaleet:

Alba Records

[email protected]

 

Imandra

Mika Leppänen, laulu

Kuului 1970-luvun laululiikkeen aikaan Sattuipa soinnut -yhtyeeseen. 1980-luvun alussa oli mukana Annastuuna-kokoonpanossa, jonka radioäänityksissä tutustui Ippe Kätkään. Vuosina 1982–92 levytti ja teki satoja keikkoja ympäri maailmaa Kulkuripojat-yhtyeessä. Vuonna 1994 ilmestyi suurella kokoonpanolla tehty Tinakuu-levy, jonka kappaleet olivat yhtä lukuun ottamatta Leppäsen sävellyksiä. Imandra syntyi vuosituhannen vaihteessa ja ensimmäinen albumi ilmestyi 2009. Työskenteli Tampere-talon hallinnossa 1990–2002.

 

Ippe Kätkä, rummut, lyömäsoittimet

Soitti 1970-luvun alkupuoliskolla mm. tamperelaisessa Woodoossa ja Kirkan taustabändinä toimineessa Islanders-yhtyeessä, joiden jälkeen oli mukana Royalsissa 1975–78. Soitti 1980-luvulla muun muassa Pekka Pohjola Groupissa ja johti Ippe Kätkä Bandia. 1990-luvulla soitti Raoul Björkenheimin Krakatau-yhtyeessä ja Ismo Alangon yhtyeessä. Toimi muusikkona ja tuottajana yhdessä Juuso Nordlundin kanssa (eli Norppa Twins) Juice Leskisen levyillä Minä, Sinä ja Vaiti, aivan hiljaa.  Soitti useita vuosia senegalilaisten muusikoiden Galaxy-yhtyeessä. Bänditöiden ja studiosessioiden lisäksi Kätkä on tehnyt runsaasti musiikkia tanssiteattereille, radioon, televisioon ja elokuviin. Sai vuonna 1998 vuoden parhaan radio-ohjelman palkinnon kuulokuvasarjasta Pultava.

 

Ville Lehtovaara, rummut

Lehtovaara on rumpali, joka tunnetaan erityisesti roots-henkisistä yhtyeistä. Hänen soittokumppaneitaan ovat vuosien varrella olleet muiden muassa Jo’ Buddy, Masa Orpana, Wiley Cousins, Tommi Laine, Sami Sippola ja Pekko Käppi. Vuonna 2018 ilmestyi hänen sooloalbuminsa Regroovable.

 

Juuso Nordlund, basso

Kuului 1970-luvun alussa Moog Konttisen ja Veltto Virtasen Wolfgangiin. Liittyi Juice Leskisen Coitus Intiin 1974 ja oli mukana myös sitä seuranneessa Juice-yhtyeessä. Teki Leskisen kanssa paljon yhteistyötä myös tämän uran loppupuolella niin soittajana, tuottajana kuin äänittäjänäkin. Soitti 1970-luvulla Mikko Alatalon Coitus Incissä ja 1980-luvulla Harri Marstion yhtyeessä. Kiersi yhden kesän Hassisen Koneen basistina. On soittanut Anssi Tikanmäen orkestereissa vuodesta 1987. Tikanmäen orkesterin kanssa pääsi myös säestämään folk-legenda Donovania viidellä keikalla Suomessa, Espanjassa ja Irlannissa vuosina 2012 ja 2013. On pyörittänyt Tampereella jo yli 30 vuotta JJ-studiota, jossa ovat levyttäneet sadat muusikot Apulannasta YUPiin ja Black Motor -jazztriosta Lauri Tähkä & Elonkerjuuseen.

 

Arto Piispanen, kosketinsoittimet

Soitti 1970-luvun loppupuolella Kajaani Big Bandissa ja 1980-luvulla sen seuraajassa Kajaani Quartetissa. Ollut jo 1980-luvulta lähtien mukana Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut -yhtyeessä. Liittyi 1990-luvun alussa Ilpo Saastamoisen Pohjantahti-kansanmusiikkiyhtyeeseen, joka toimi aktiivisesti 2000-luvun alkuun asti. Viime vuosina Piispanen on esiintynyt muun muassa Tampereen Pyynikinlinnan suosituissa jazzkonserteissa Jazzmuseo-yhtyeen kera. Piispanen on kysytty teatterimuusikko, joka on ollut mukana muun muassa Tampereen Teatterin, Tampereen Työväen Teatterin ja Tanssiteatteri MD:n tuotannoissa.

 

Jari Yliaho, kitara

Soitti ja lauloi 1970-luvulla virtolaisessa Donna-yhtyeessä, joka muistetaan kappaleesta Muinainen kaunotar. Yliahon seuraava oma yhtye oli 1980-luvun alkupuoliskolla toiminut Siberia. Liittyi 1970-luvun lopulla Juice Leskisen Slamiin ja oli myöhemmin mukana myös Grand Slamissa. Yliaho laulaa Leskisen kappaleen Outoon valoon. Kuului pitkään Anssi Tikanmäen Filmiorkesteriin.

 

Kanteletar-levyn vierailijat

Pekko Käppi

Käppi on mies, joka toi muinaisen jouhikon 2000-luvun yleisön tietoisuuteen. Siihen tosin tarvittiin moderni vahvistin, joka sopivasti rotevoitti perinnesoittimen ääntä. Vuosituhannen alusta alkaen Käppi on julkaissut useita levyjä, viime aikoina erityisesti K:H:H:L-yhtyeensä kanssa.

 

Masa Orpana, saksofoni, klarinetti

Orpana on muusikko, joka hallitsee kaikenlaiset tyylisuunnat. Omilla levyillään hän on soittanut niin silkkaa jazzia kuin rhythm and bluesiakin. Lisäksi hän on vieraillut useilla pop- ja rocklevyillä. Vuosien varrella Orpana on kuulunut moniin yhtyeisiin, kuten Groovy Eyes, One O’Clock Humph, Jazzgangsters, Rakka, Olmarin Unioni, Jazzmuseo ja Masa Orpana Honk.

-->