CD kansikuva

Suomen taidemusiikkielämä on varsin terve. Tämän voi päätellä muun muassa siitä, että musiikkiaan saavat esiin myös ne, jotka eivät kuulu akateemiseen eliittiin ja kuulostavat erilaisilta kuin muut. Sellainen on säveltäjä Juhani Nuorvala, jonka tuore potrettilevy edustaa käytännön pluralismia.

...

Levy on koottu Ylen kantanauhoituksista, eikä esitysten laadussa ole moitteen sijaa. Teokset on jopa saatu masteroitua yhteen, vaikka gamban ja konemusiikki eivät kovin luontevasti kohtaa. Toisaalta Nuorvalan musiikista on turha siistiä häiritseviä piirteitä, koska niistä se elää. Nuorvalan esteettiset ratkaisut pakottavat kuulijan pohtimaan oman estetiikkansa valtavirtaisuutta.

...

Säveltäjänä Nuorvala halua tai osaa kehitellä orgaanisesti, vaan liikkuu tapahtumien välillä pykälittäin tai ainakin kulmikkaasti. Ensi alkuun se tuntuu kirkkaudelta mutta levyn mittaan ärsyttää koko ajan enemmän. Orgaanisuuden puute korostuu Concertinon banaalissa konehumpassa. Siinäkin estetiikassa yksityiskohtien rikkaus ja kehittymisen tuntu olisivat arvossaan.

Gambasoolon meditatiivinen ankaruus ja urkupreludin mikrotonaalisen harmonian kekseliäisyys onneksi osoittavat, että Nuorvalalla toden totta on kykyä valitsemiensa työkalujen suvereeniin käsittelyyn. Ja paljon on tällä levyllä tehty oikein, kun huomio keskittyy isoihin esteettisiin linjanvetoihin eikä tulkintojen pikku detaljeihin, kuten valtavirrassa.

 

Kuuntele Uudet levyt 9.10.2015, toimittajana Kare Eskola.

koko arvostelu http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/06/kulmikas-nuorvala-sai-potrettilevynsa

--> nuorvala 7.13