Linkit

Barokkiviulisti Kreeta-Maria Kentalan sekä cembalisti Tea Polson albumi ”Polska Pandolfi” julkaisu yhdistää albumilla soittavien muusikoiden mukaan ”virtuoosisia ja omalaatuisen äkkivääriä käänteitä sisältävää Pandolfi Meallin varhaisbarokkimusiikkia melkein yhtä kiperiin eteläpohjalaisiin polskiin ja kummankin musiikilliset koukut saavat taatusti veren kiertämään ja tahtijalan vipattamaan”.

Kolminkertaisesti Emma-palkittu Kreeta-Maria Kentala on opiskellut viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa, Tukholmassa Edsbergin musiikkikoulussa sekä barokkiviulua Alankomaissa HKU-taideyliopistossa, Hilversumissa. Hän konsertoi eri orkesterien solistina, konserttimestarina ja johtajana, kuten myös soolo- ja kamarimusiikkiprojekteissa. Kentala on saanut Yleisradion Vuoden levy -tunnustuksen sekä ääni- ja kuvatallennetuottajien Janne-palkinnon. Hän esittää mielellään ohjelmistoja tuntemattomilta säveltäjiltä ja harvoin kuultuja sävellyksiä sekä sekoittelee mielenkiintoisesti eri tyylilajeja keskenään. Kaikki tämä kuuluu myös uudella albumilla.

Tea Polso on Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri, joka on erikoistunut varhaismusiikkiin ja kirkkomusiikkiin. Hän on työskennellyt sekä kirkko- että konserttimuusikkona. Parhaillaan Polso työskentelee useissa yhtyeissä cembalistina ja urkurina. Hän on myös Seinäjoen Vanhan musiikin tapahtuman johtaja.

Giovanni Antonio Pandolfi Mealli (1624–1687) oli italialainen säveltäjä ja viulisti, jonka elämästä ei tiedetä paljoakaan. Hän toimi Tirolissa arkkiherttua Ferdinand Karlin hovissa hovimuusikkona ja herttuan kuoltua muutti Sisilian Messinaan. Tirolissa hänen sävellyksiään julkaistiin kaksi kokoelmaa ja Sisiliassa yksi. On jopa väitetty, että Pandolfin kokoelmat tekivät tästä itävaltalais-saksalaisen viulukoulun perustajan ja kummisedän.

Kreeta-Maria Kentala ja Tea Polso asuvat molemmat Pohjanmaalla ja ovat innokkaita Pohjois-Suomen musiikkielämän tukijoita. He keksivät yhdistää uudella albumillaan Pandolfin sonaatteihin Pohjanmaalaista polskamusiikkia, joka juontaa juurensa samoihin aikoihin kuin Pandolfi eli. Pohjanmaalainen polskan aikakausi jatkui aina 1800-luvun lopulle asti, jopa 1900-luvun alkupuolelle – pidemmälle kuin missään muualla Suomessa. Kentalan ja Polson mukaan Pandolfin musiikin ja Pohjanmaan polskien yhteisiä piirteitä ovat modaalisuus, erityisesti doorinen sävy, samankaltaiset tanssirytmit ja kansanomaiset melodiset kulut sekä soinnutukset.