ABCD 418   Mozart: Piano Concertos No. 11-13; Cadenzas by Bent Sørensen

Katrine Gislinge, piano; Stenhammar Quartet

Kokonaiskesto: 72:35

ABCD 418
EAN: 6 417513104189
Hinta: 22,00 €    Osta!

Tämä levy kuuluu luokituksiin:
| Aikamme musiikki | Kaikki levyt | Klassis-romanttinen | Piano | Rajoja rikkova musiikki | SACD/CD hybridilevyt | Sello | Uusimmat levyt | Viulu |
 

Raidat

 Katerine Gislinge, piano; Stenhammar Quartet:
 Mozart, Wolfgang Amadeus (1756-1791):
 PIANO CONCERTO NO 13 KV415:
1I Allegro10:30 FIABA 1700495
2II Andante  7:23 FIABA 1700496
3III Rondeau  8:16 FIABA 1700497
 PIANO CONCERTO NO 11 KV413:
4I Allegro  9:12 FIABA 1700498
5II Larghetto  7:24 FIABA 1700499
6III Tempo di minuetto  5:15 FIABA 1700500
 PIANO CONCERTO NO 12 KV414:
7I Allegro  9:52 FIABA 1700501
8II Andante  8:31 FIABA 1700502
9III Rondeau - Allegretto  6:05 FIABA 1700503
72:35 

Linkit

Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille

Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.

Mozartin varhaiset Wienissä sävelletyt pianokonsertot nro 11, 12 ja 13 ovat soinniltaan ja tehokeinoiltaan pelkistettyjä, ja säveltäjä itse suositteli niitä kotikäyttöön jousikvartettiversioina. Konserttojen musiikilliset ideat välittyvät ilman puupuhallinten värejä ja orkesterin dynamiikkaa, mutta jopa Ruotsin ylpeys, soinnillisesti rikkeetön Stenhammar-kvartetti tuntuu konserttojen alku- ja välisoitoissa alastomalta. Tuhdimpi basso ja isommat sektiot täyttäisivät musiikin ääriviivoja väreillä ja peittäisivät pikku epätasaisuuksia, kuten viulujen oktaavien ja unisonojen intonaatiohankaluuksia. Rytmisesti soitto on tarkkaa muttei täydellistä - esimerkiksi kolmannentoista konserton alkusoitto hakee svengiä monen tahdin ajan, ja kun se löytyy, solisti tulee sisään nokalleen kaatuvilla repliikeillä, eikä rytminen horjunta jää siihen. Pianokvintetti pystyy suurempaan tarkkuuteen kuin solisti ja orkesteri, mutta syytäkin on, koska Mozartissa kaikki kuuluu.

Kvartetin kanssa pianisti Katrine Gislinge tuntuu roolittavan itsensä enemmän kamarimuusikoksi kuin solistiksi: hän ottaa vähemmän vapauksia ja tarjoilee vähemmän säihkettä. Soitto on kuitenkin aineetonta, valoisaa ja mikrotasolla eläväistä, mikä estää levyä lipsahtamasta porvarilliseksi kotimusisoinniksi.

Lopullisesti porvarillisuus tuuletetaan levyltä konserttojen kadensseissa. Sörensen kertoo, että Mozartin täydellisyyteen kajoaminen omilla sävelillä arvelutti, mutta vähitellen löytyi ratkaisu. Hän kuunteli Gislingen Mozart-harjoittelua samalla kun kirjoitti omaa musiikkiaan puhtaaksi, ja kas, vähitellen musiikit yhdistyivät. Kenties tämän taustan takia Sörensenin kadenssit tutkivat konserttojen materiaalia konkreettisesti, toiston ja assosiaatioiden kautta, juuri niin kuin muusikko harjoittelee. Kadenssit eivät ole virtuoottisia, mutta tuovat pianismin ja muusikkouden tyylikkäästi pintaan musiikissa, joka muuten saattaa tuntua persoonattoman klassiselta.

Aina kun Mozart saumatta muuttuu Sörenseniksi, levyn motiivi kirkastuu, ja 1700-luvun kotimusisointi saa merkitystä myös nykyajassa. Ja heti kun Sörensen on tämän efektin käyttänyt, hän osoittaa kypsyytensä palaamalla viivyttelemättä Mozartiin.

W.A. Mozart: Pianokonsertot nro 11-13. Kadenssit: Bent Sörensen. - Katrine Gislinge, piano, ja Stenhammar-kvartetti. (Alba, ABCD 418)

Uudet levyt 24.4.2018, toimittajana Kare Eskola.


Mozart: Piano Concertos Nos. 11-13

In the spring of 1781, having been booted out of Salzburg (much to his relief), Mozart arrived in Vienna. He was anxious to prove himself as a composer, but he supported himself as a performer. In a letter to his father he declared optimistically, "This is without doubt the land of the piano." But unlike London and Paris, Vienna had no public concerts, much less independent orchestras, so when he turned his hand to piano concertos, Mozart presented them in subscription concerts with forces he organized. Another outlet was to publish three concertos—Nos. 11, 12, and 13—in chamber form.

This project for selling sheet music to interested subscribers didn't succeed, but the resulting arrangements a Quattro(with string quartet) afford us the delightful program on this current release featuring the excellent pianist Katrine Gislinge, the first Danish pianist to record for Deutsche Grammophon, and the accomplished Stenhammar Quartet, which was formed in 2002. The soloist and quartet are prominent in Scandinavian musical life, and both are dedicated to contemporary music, which they perform, commission, and record. In the past Jerry Dubins has been extremely enthusiastic about several releases from the Stenhammar Quartet, and although Gislinge has been reviewed only once in these pages, by Peter Burwasser (in 38:1), she won high praise for an album combining her passionate performance of Schumann's Kreisleriana with music by the contemporary Danish composer Per Nørgård.

The mixing of classical and contemporary becomes more intimate on the current release, because the cadenzas for the three Mozart concertos were freshly composed by Bent Sørensen, another important Danish composer who is also the pianist's husband. When a Mozart piano concerto is reduced in scale without an orchestra, the solo part is brought into continuous prominence, and Gislinge proves to be a high-spirited Mozartean who keeps us engaged through her vibrant passagework and sensitive phrase-shaping. 

Since he was launching his first subscription concerts with these three works, Mozart wanted to impress the public with his brilliant piano playing. Gislinge is fully up to the challenge, and more importantly she captures the captivating, joyful spirit of these major-key scores. I'll go so far as to say that I prefer her carefree, meticulously musical reading of K 415 to the account by Alfred Brendel and the Alban Berg Quartet (EMI/Warner). Where Brendel is studied, precise, and cool, Gislinge is unaffected and inviting. This is a quality in music-making that cannot be taught. 

Turning to the slow movement of K 415, the piano carries the moving line through passages where the strings drop out entirely, and here Gislinge effortlessly maintains a sense that the notes are flowing spontaneously. There's purity in her approach, but she applies rubato sensitively to bring out touches of exquisite expressivity. The Stenhammar Quartet collaborates in the same spirit with spare, sensitive playing that doesn't seek to inflate the orchestral part (which at this phase of Mozart's concerto writing was relatively modest). 

A vivacious sense of animation pervades all three concertos with these performers, and it's appealing that they don't try to fit into Classical, Romantic, or HIP pigeonholes. About his approach to writing the cadenzas, Sørensen reveals that while he was composing his own music, he overheard Gislinge practicing Mozart in another room, and as phrases captured his attention, they became the seeds for where a cadenza might go. "One goal was that the cadenzas should fly out of Mozart's music and into mine in a playfully virtuosic way." I think the goal was achieved in a way that seamlessly merges the opening of each cadenza, which is recognizably Mozart, into Sørensen's contemporary voice.

Luciano Berio had a talent for overlaying his style atop Mahler's or Schubert's without distorting them, as if we heard both styles at the same time. Sørensen has the same knack, especially in the first-movement cadenzas, which are the longest, giving him extended space for inventiveness. At the same time he wanted to preserve "the buoyant lightness of Katrine's Mozart playing," and he has. Without detailing these performances, I want to praise how well the Stenhammar Quartet manages to make the accompaniments sound like true quartet performances filled with spontaneity and expression. In all, this is a highly recommendable disc, beautifully captured in SACD sound, which I heard in conventional stereo.

Huntley Dent, Fanfare Magazine