ABCD 388   Side by Side – Bach partitas and folk music from Kaustinen

Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu

Kokonaiskesto: 51:12

ABCD 388
EAN: 6417513103885
Hinta: 22 €    Osta!

Tämä levy kuuluu luokituksiin:
| Barokki | Kaikki levyt | Rajoja rikkova musiikki | SACD/CD hybridilevyt | Uusimmat levyt | Vanha musiikki | Viulu |
 

Raidat

 Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu:
 Bach, Johann Sebastian (1685-1750):
 Partita BWV 1004 in D minor:
1Peltoniemen Hintrikin surumarssi (trad.)– Allemanda  8:22 
2Arto Järvelä (1964–): Riippusillan hambo – Corrente  4:46 
3Wiljami Niittykoski (1895–1985): Mollipolska – Sarabanda  6:25 
4Konsta Jylhä (1910–1984): Valssi Jaanalle – Gigue  3:46 
 Partita BWV 1006 in E major:
5Preludio – Polska (trad.)  5:47 
6Loure – Wiljami Niittykoski: Polkkamasurkka  5:57 
7Gavotte en Rondeau – Pikkulukkarin sotiisi (trad.)  5:42 
8Menuet I & II – Palokankaan poikain parempi valssi (trad.)  5:33 
9Bourrée – Ojalan Friitin polkka (trad.) – Gigue  4:23 
51:12 

Linkit

Katso video kappaleesta Konsta Jylhä (1910–1984): Waltz for Jaana – Gigue

 

Arvostelu  lehdessä HBL

 

Arvostelu Yle Uudet levyt ohjelmassa

 

Side by Side - Kreeta-Maria Kentala voitti Emma-palkinnon vuoden 2016 parhaana klassisena albumina.

"Kaustislaisen viulisti Kreeta-Maria Kentalan uudella levyllä kaustislainen kansanmusiikki sulautuu Bachin partitojen sekaan. -Kaustislainen musiikki on täynnä ihan samanlaisia tunnetiloja ja yllätyksellisiä harmonisia käänteitä kuin barokki konsanaan. On myös jännittävää havaita, että barokin svengi ja kansanmusiikin svengi alkavat pikkuhiljaa sulautua yhdeksi kokonaisuudeksi, joka nimenomaa kommunikoi keskenään, ilman sen kummempia kategorisointia, mikä mihinkin kuuluu, Kreeta-Maria Kentala kertoo levystä."

Kulttuurihaitari/ 2/2016

Rondo valitsi Side by Side-levyn kuukauden levyksi kesäkuussa 2016.

"Kaustislaisen pelimannimusiikin yhteydestä barokin tanssipohjaiseen soitinmusiikkiin on puhuttu ennenkin, etenkin jousenkäytön, koristelun ja rytmisvengin suhteen. Se saattaa selittää kyseiseltä taustalta ponnahtaneiden muusikoiden - kuten Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin - luontevan suhteen barokkiin. Jos yhteisiä piirteitä vielä haetaan, niin sellaisiksi löytyy vapaa suhde nuottikuvaan ja muusikolta vaadittava intuitiivinen ote. Niin barokki- kuin kansanmuusikoksikaan ei kasveta koulun penkillä. Kaustisella pelimannisukuun syntynyt ja siellä asuva barokkiviuiisti Kreeta-Maria Kentala konkretisoi uudella levyllään tätä tyylien rinnakkaiseloa pisimmälle kuin kukaan. Hän on ottanut käsiinsä Bachin sooloviulupartiat d-molli ja E-duuri ja etsinyt niiden kullekin osalle vastaavuuksia kaustislaisista sävelmistä. Yhteisyys saattaa liittyä yksittäiseen eleeseen, rytmiin tai karaktääriin. Se on edellyttänyt myös transponointia, sillä Kaustisella ei juuri E-duurissa ole soitettu. D-molli-partitassa pelimannisäveltämät toimivat johdantoina ja E-duuri-partitassa pääosin loppukaneetteina. Kentala ei kuitenkaan ole tyytynyt siihen, että kappaleita soitetaan tauotta peräkkäin, vaan varsinkin jälkimmäisessä kokonaisuudessa ne voivat limittyä myös keskeltä. Tämä on jo uskaliasta, mutta Kentala tekee sen niin luonnollisella muusikon vaistolla ja kekseliäästi, ettei siinä ole mitään nikottelemista. Oleellista on se, miten hän itse soitossaan laittaa kappaleiden karaktäärit keskustelemaan ja rytmiset hengitykset sulautumaan. Kun Bachin syvämietteisyyden ja mutkikkaiden linjojen jälkeen tulee yksinkertaisempi mutta koskettava kaustislaissävelmä (kuten d-molli-partitas Louvre ja Wiljami Niittykosken Polkkamasurkka), tuntuu kuin siinä kysyttäisiin, pitääkö elämää ottaa aina niin vakavasti. Saman teoksen Gavotte en rondeau ja Pikkulukkarin sottiisi kohtaavat kansanomaisen tanssin rytmityksessä ja Bourée ja Ojalan Friitin polkka kirkkaan loistokkuuden merkeissä. Levy alkaa koskettavasti, kun Keltala soittaa Peltoniemen Hintrikin surumarssin ikään kuin hautajaiskulkueena, hiljaa kirkon takaosasta lähestyen. Näinhän sitä on Kaustisella soitettu. D-molli-partitan Allemanda jatkaa samaa koruttoman surumielistä tunnelmaa. Niittykosken Mollipolska on kaustislaista antia melankolisimmillaan, ja Bachin Sarabande  ikään kuin nostaa yksityisen mielentilan yleiselle tasolle. Samoin kuin Bachin Gigue päättää Konsta Jylhän Valssin Jaanalle, yksityinen omistus laajenee koko ihmiskuntaa koskevaksi. Kentala kertoo levykannessa teosten vaikuttaneen myös toistensa soittotapaan. Kaustislaisessa pelimannimusiikissa on virtaavuutta ja laveutta, musiikista tulee hänelle mieleen jokilaakson avara maisema. Bachin musiikki taas on hänestä täynnä niin hienoja koristeellisia yksityiskohtia, että niitä selvitellessä saattaa jäädä laveampi näkymä näkemättä. Bach-soitossaan Kentala tähtääkin avariin perspektiiveihin: linja ei koskaan takerru yksittäisiin eleisiin. Kaustislaisissa melodioissa hän  alleviivaa niiden rikkaita tunnetiloja, vaihtuvia harmonioita ja rytmisiä hienouksia. Yhdessä ne muodostavat enemmän kuin toistensa summan luoden virkistäviä ja koskettavia assosiaatioita. Bach-diskografian puolella kilpailu on niin kovaa, että ehkä päällimmäiseksi Alban levyltä jää siltikin mieleen kaustislaisen kansantaiteen rehabilitointi. On hienoa saada kuulla näitä teoksia näin yksilöllisesti ja hienovaraisesti eriteltyinä, sillä jokainen niiden luojista on ollut persoonallinen. Nykyisin niitä kuulee useimmiten ryhmäesitysten "halki, poikki, pinoon"-tyyliin, kuten Kentalakin mainitsee, mikä on omiaan latistamaan niitä."

Rondo/Harri Kuusisaari