ABCD 362 (1 SACD/CD)Kansi ABCD 362
Hymns of Joy and Sorrow
Ilon ja surun hymnejä

Kari Vuola, urut

Kari Vuolan uutuuslevyllä Hymns of Joy and Sorrow - Ilon ja surun hymnejä kuullaan urkuteoksia sekä Franz Lisztiltä että ranskalaisilta romantikoilta César Franck, Camille Saint-Saëns, Eugène Gigout ja Louis Vierne. Vuola soittaa teokset Keski-Porin kirkon Paschen Kiel -uruilla.

César Franck oli säveltäjän- ja pianistinuransa ohella tunnettu ja ylistetty urkuri. Ei siis ihme, että urkusävellyksiä syntyi kymmenittäin. Franckille, kuten monille muille, unkarilaissäveltäjä Franz Liszt oli suuri esikuva. Lisztin taiturillinen pianismi ja sävelrunoajattelu viitoittivat romantiikan ajan säveltäjien tietä. Lisztin oma urkutuotanto jäi vähäiseksi, mutta siihen lukeutuu muutama hyvin merkittävä teos.
Lisztin laajaan ystäväpiiriin kuului myös nuorempi kollega Camille Saint-Saëns. Urkuihin kohdistuneen kiinnostuksen ohella säveltäjät jakoivat suuren ihailun Bachin musiikkia kohtaan. Saint-Saëns ei kuitenkaan käyttänyt Bachin sävelaiheita, vaan päivitti tämän suosiman teosmuodon oman aikansa ilmaisuun kolmen preludin ja fuugan sarjassaan vuodelta 1894.
Ranskalaiseen urkuperinteeseen kuuluvat paitsi levolliset koraalit myös räiskyvät toccatat. Saint-Saënsin oppilas Eugène Gigout loi niistä yhden tunnetuimmista. Toccata h-molli julkaistiin vuonna 1892 osana 10 urkukappaleen sarjaa.
Louis Vierne tunnettiin Pariisin Notre Dame -kirkon pitkäaikaisena urkurina ja aikansa parhaimpiin kuuluneena improvisoijana. Viernen lukuisista urkusävellyksistä tunnetuin lienee 24 Pièces de Fantaisie -sarjaan kuuluva Carillon de Westminster vuodelta 1927. Lontoon Big Ben -tornin ilohymninä kaikuva kellosävelmä saa muunnelmien kautta ilmeikkään ja juhlavan käsittelyn.

--> Ilon ja surun hymnejä