CD kansikuva

Viulisti Pasi Eerikäinen ja pianisti Emil Holmström edustavat suomalaisten muusikoiden taitavaa, kunnianhimoista uutta sukupolvea. Yllättävää kyllä he ovat hakeneet yhteissoittoonsa innoitusta Josef Szigetin ja Bela Bartokin legendaarisesta sonaattiresitaalista seitsemän vuosikymmenen takaa.

...

Kirkkaimmin levyn vintage-vaikutteet pääsevät esiin Beethovenissa, jonka aksentit, suvannot ja pakkomielteisesti taotut teemanpätkät tempaavat mukaansa vahvemmin kuin aikoihin. Levyvihkosessa Eerikäinen ja Holmström kirjoittavat röyhkeydestä ja ilmaisun äärimmäisyydestä, ja sellaista toki kuulee, mutta ilmaistuna tarkalla yhteissoitolla. Alusta loppuun asti oma huomioni kiinnittyi musiikkiin eikä yksityiskohtiin, jopa silloin kun veikkoset improvisoivat sekaan omia kadenssejaan. Tästä voinee päätellä, että Eerikäinen ja Holmström ovat pohtineet, työstäneet ja esittäneet Beethovenia paljon ja antaumuksella.

Bartokin sonaatissa dynamiikka on yhtä napakkaa, mutta soinnin rosot haittaavat enemmän.

...

Kokonaisuutena Eerikäisen ja Holmströmin levy kuitenkin luo uskoa perusohjelmiston väkevään tulkintaan ja historiallisten vaikutteiden omaperäiseen hyödyntämiseen.


Kuuntele Uudet levyt 8.5.2015, toimittajana Kare Eskola.

koko arvostelu: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/06/vintage-innoituksesta-pontta-beethoveniin

 

*****

 

Pasi Eerikäisen ja Emil Holmströmin viulu-pianoresitaalilla on perinteinen klassismista moderniin ulottuva profiili, mutta tällä kertaa kaavaa on pohdittu ja soittajien teksteissä myös esitelty tavallista pitemmälle.

”Kreutzer”-sonaatin konsertoivuuteen vaikutti kantaesityksessä Beethovenin ja Bridgetowerin törmäävät taiteilijapersoonat. Eerikäinen ja Holmström pysyvät kavereina mutta tuovat silti päättäväisesti esiin teoksen radikaaliuden ja kontrastit. Tulisen hilpeä Presto-finaali on vastustamaton. Bartók säätää lopputulosta nuoteissa paljon pedantimmin, mutta . Eerikäisen ja Holmströmin tulkinnasta huokuu keskeisimpänä tarkkuudella tavoitettu ilmaisun vapaus.

Magnus Lindbergin varhainen, sonaattiperinnettä kommentoiva Sonatas (1978) jatkaa oivaltavasti Bartókin ja Szigetin viitoittamalla tiellä.

Antti Häyrinen / RONDO

--> Beethoven - Lindberg - Bartók SONATAS